– Lähdetkö välitunnilla minun kansa viemähän viulua Anders Pärille?
– Joo, lähden, sanoi Karl-Erik ja nyökytti päätään.
Anders Pär ei ollut niin hämillään kuin luulin, koska hän oli jo asian kuullut joltain. Minä tervehdin kädestä Anders Päriä ja kumarsin, niin olin tehnyt joka kerta kun olin hänet tavannut.
Anders Pär yritti näyttää iloiselta, kun hän sanoi:
– Me voidaan soittaa sitten, kun sinä itse voit päättää, eikö niin?
– Joo, ja sitten me soitetaan Saatanan polkkaa, niin kovaa että kuulevat Malungissa asti, sanoin nauraen ja laitoin viulukotelon piirongin päälle.
Uusi pettymys ei antanut kauaa itseään odottaa, vaan jo päi-vällä oli maailmani pilalla. Syötäväksi saimme keitettyjä peru-noita ja tillilihakastiketta, jota joku tytöistä oli toivonut. Ruoka oli minulle suuri probleema, niin koulussa kuin kotonakin. Mi-nusta kukaan ei osannut leipoa leipää, se oli minusta puolipais-tunutta, maistui sokerille ja tarttui kitalakeen. Lihapullatkin olivat suuria, keitettyjä ja aina soosissa liossa. Kaipasin kunnon ruisleipää ja läskisoosia. Minä naputin kahvelilla juomalasiini ja sanoin:
– Nyt on minun vuoro valita ruoka huomiseksi.
Keittäjä tuli viereeni seisomaan, hymyili ja sanoi:
– Kyllä kai toivot sellaista, jota osaan keittää?
– Varmasti osaatte, kaikki keittäjät osaavat. Minä kiiruhdin sanomaan ja jatkoin: – Minä haluan kauranryynivelliä, mutta se pitää olla vähä paksumpaa, kun tavallinen velli: eikä sitten ole väliä, vaikka palaas vähän pohjahan.
Keittäjä katsoi minua silmät suurina, opettajan suu meni hy-myyn, pari poikaa nousi seisomaan, toinen heistä sanoi:
– Huomenna minä en tule kouluun, plää.
Toiset oppilaat hyiäsivät, jokainen eri tavalla. Vihdoin kaikki jäivät katsomaan minua kysyvästi, olinko ollut tosissani. Vih-doin minä käsitin, etten saisi velliä, mutta halusin kuitenkin ylpeillä tytöille ja siksi sanoin:
– No valitkoon seuraava, minä saan uunipaistettua fasaania illalla, niin en minä nälkäähän kuole.
Kun menin kotiin, haistoin jo ulkona että Alma-täti leipoi, mut-ta hajusta en osannut päätellä, mitä hän leipoi. Pöydällä oli suu-ri ruskea taikinaläjä, jota Alma-täti alkoi pyöritellä, hymyili ja sanoi:
– Tule minun kassa leipomaan piparkakkuja, muut kakut olen jo leiponut, seitsemän eri sorttia.
ArbetstitelMetsäsuomaliset
Standardpris199.00
Illustrerad Orginaltitel
Åldersgrupp
BandtypKartonnage
Recensionsutdrag
Läsordning i serie
MediatypBok
AvailableToOrder IsContractProduct Inlaga
Sidor272
Publiceringsdatum2020-09-24 00:00:00
FörfattareAulis Kytömäki
erpOwnsPrice Kort Beskrivning”Liisa kun palasi kamarista, loisti hänen ruskeat silmät kuin tähdet. Hän alkoi iloisesti nauraa ja hypistellä esiliinaansa ja sanoi: – Voi raakules kun oli koria likka, tulookohan siitä morsvärkki meirän Erkille?
Hilma-isu, joka juuri oli tullut kamarista, alkoi nauraa ja iski silmää Jennille kun sanoi:
– Voi jukelin tähären, kun nua tenavat teköö sulhasia ja morsiammia heti syntynehistä”.
Metsäsuomalaiset on kirja Aleksin lapsuudesta Kortesjärven tutuilla mailla Etelä-Pohjanmaalla monine iloisine leikkeineen ja yllätyksineen. Paras leikkikaveri on naapurin Liisa, kun isoveljiä on ihan tarpeeksi.
Kymmenen kylän poikaa käy kesätöissä Vadstenassa ja isä kokoaa metsätyöporukoita Ruotsiin Uddeholmille ja Billerydille aikana jolloin passia vielä tarvittiin. Aleksi haluaa isän ja veljien mukaan sinne. Hän käy aluksi koulua pussihousuissaan ruotsalaisen metsänhoitajaperheen kasvattina Taalainmaan ja Värmlannin rajamailla, mutta luiskahtaa sitten metsätöihin.
Aulis Kytömäen elämänkerta on vakaa, karhea ja kaunistelematon. Hän muistaa tapaukset ja löytää niistä myös huvittavat puolet. Isottelijat tipautetaan maan tasalle, myötätunto on heikompien puolella.
Skogsfinnar är en bok från Aleksis barndom i Kortesjärvi finska Österbotten, med mången lekar och glada överraskningar.
Tio unga pojkar från byn far till Vadstena i Sverige och sommarjobbar och far samlar ihop skogsarbetare till Uddeholms och Billeruds bolagen tider då pass och visum fortfarande behövdes. Aleksi ville följa med far och bröderna till Sverige. Han blir fosterbarn till Jägmästare familj i gränslandet Dalarna Värmland går i skolan till en början i påsbyxor.
Storlek
Färg
IsBokinfoProduct BokinfoStatusCode21
SeriesTitle